Tuotteen hinnoittelussa on otettava huomioon useita tekijöitä. Myynnistä on saatava niin paljon rahaa, että kustannukset saadaan katettua ja yritykselle jää voittoa.(1) Kustannusten huomioon ottaminen on hinnoittelun lähtökohta. Sohvan kustannukset, jota edelleen käsittelen tuotteenani syntyvät muun muassa raaka-aineista, tuotannosta, logistiikasta ja myynnistä.
Yrityksellä voi olla monia tavoitteita hinnoittelun suhteen. SOPE tavoittelee markkinaosuuden kasvattamista hintatarjouksilla ja aktiivisella mainonnalla. Mielestäni hankkimani sohva on keskihintainen, jolloin SOPE ei tavoittele erityisesti myynnin tai voiton kasvattamista hinnoittelun keinoin.
Julkinen valta verottaa sohvaa ainakin arvonlisäverolla jonka kuluttaja maksaa viimekädessä. Lisäksi yritys joutuu maksamaan tuloveroa. Verot ja maksut siis heijastuvat suoraan sohvan hintaan.
Huonekalualalla on kilpailua runsaasti, jolloin hinnat pysyvät kurissa. SOPE on kuitenkin pystynyt erilaistamaan sohvansa kotimaisuudella ja laadukkuudella, jolloin tiettyä hintatasoa voidaan pitää yllä. Kuitenkaan ryöstöhintoihin ei ole lähdetty, sillä vahvan brändin puuttuessa on vaikea ylihinnoitella tuotteensa.
Ostajat vaikuttavat omalla käyttäytymisellään hinnoitteluun. Sohvan ollessa suhteellisen kallis hankinta, hintoja vertaillaan enemmän. Toisaalta, sohvan ollessa myös pitkäaikainen kulutushyödyke, voidaan hintaa katsoa läpi sormien, sillä huomenna ei osteta uutta. Hintaherkkydeellä tarkoitetaan sitä, miten herkästi asiakas muuttaa ostotapojaan tuotteen hinnan muuttuessa. Tässä tapauksessa hintaherkkyys ei ole mielestäni merkittävä, sillä sohva ostetaan jokatapauksessa, jos todellista tarvetta on.
SOPE:n hinnoittelupolitiikkaan kuuluu mielestäni keskihinnan käyttäminen. Eri sohvien hintahaarukka on hyvin laaja, mutta punnitaessa tuotteiden hyviä ja huonoja puolia, mielestäni hinnat asettuvat hyvin kohtuulliselle tasolle olematta kuitenkaan polkuhintoja. SOPE ei houkuttele asiakkaita yleisesti halvoilla hinnoilla, vaan kampanjoita on tasaisesti eri lajitelmista, ja silloinkin alennus on maltilliset 15 %. Hinnan määrittämisessä SOPE käyttää sekä kustannushinnoittelua että markkinatilannetta. Kustannushinnoittelussa tuoteen myynnillä on katettava kaikki kustannukset, sekä muuttuvat että kiinteät. Tämän jälkeen yritykselle jää voitto. Markkinatilannetta seuratessa muodostuu hinta, jonka kuluttajat ovat valmiita maksamaan. Tässä tapauksessa SOPE voi esimerkiksi oman tuotannon avulla säädellä kustannuksia, jolloin hinta saadaan markkinatilanteen tasalle.
Hinnoilla operointi kuuluu myös SOPE:n markkinointikeinoihin. Hintamerkinnät ovat SOPE:n tuotekohtaisissa esitteissä hämmästyttävän selkeitä ja siihen on selvästi panostettu. Hinnan laskeminen itse onnistui oikein hyvin, vaikka erilaisia kangas- runko- ja tyynyvaihtoehtoja oli lukuisia. Toisena keinona SOPE käyttää alennuksia hyvinkin laajasti. Helsingin Sanomissa olevat jatkuvat mainokset alennuskampanjoista antavat 15 %:n edun kuluttajille.
Edellä olevat hintoihin vaikuttavat tekijät vaikuttivat minuun yllättävän vähän sohvaa ostaessani. Alitajunnassani olin jo varmasti tehnyt päätökseni, jolloin hintojen vertailu ja hintaherkkyys eivät juuri vaikuttaneet minuun. Suurin vaikutus oli ehdottomasti alennuksella, joka sai minut liikkeelle ja tekemään päätöksen kampanjan aikana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Todella mielnkiintisen tekstin olit niinkin tylsän kuuloisesta aiheesta kuin hintapolitiikka saanut aikaiseksi! Olit jaotellut ostamasi sohvan hintaa perinpohjaisesti! Vaikka hinta ei olekaan tärkein asia varsinkaan pitkäkestoisen hyödykkeen valinnassa, on sillä silti suuri vaikutus meihin, niin kuin alennettu hinta sai sinutkin tekemään lopullisen päätöksesi!!
yritän opetella vastaisuudessa kirjoittamaan
XD
Lähetä kommentti